minä ja sinä

minä ja sinä ,olet minun linnani minä olen taivaasi, värillä korostettu lapsemme ruohopellon kukka ja hänen hiuksissaan heinän kukka , koiramme villi ja vapaa, tuuleva tuuli on koiramme, ja sysi mustana yönä tuuli puhaltaan linna heiluu ja taivas pimenee, koira jo kauhuissaan tuulen puuskan tekee . lapsi ruohopellon ainoa kukka, kylmissään värisee pyytää oi tuuli koira lopeta tämä. tuuli koira pysäytti tuulen taivaalta alkoi tulvia valoa, isoäitimme aurinkohan se siellä . pilvet väistyivät , ja kaikki oli taas hyvin.